|
|
Post by Evelina on Jan 29, 2024 5:45:02 GMT -12
Evelina Stenberg
Ikä: 17-vuotta
Sukupuoli: nainen
Perhe: Evelinan perheeseen kuuluu isä Wyatt ja berninpaimenkoira Rexy. Evelinalta kysyttäessä hän kertoo perheeseesä kuuluvan myös perheen kanat ja kukko, kymmenpäinen karjalauma ja hevosia. Evelinan äiti on kuollut.
Koulu/Työ: Opiskelee ammattikoulussa hevostaloudun ammattitutkintoa oppisopimuksella, työskentelee perheen tilalla
Harrastus: Evelina harrastaa lännenratsastuksen lisäksi euroopalaistyylistä harrastusta Helmipuron tallilla
Minusta: Evelina on itsenäinen ja itsetuntoinen nuori, joka pyrkii tulemaan kaikkien kanssa toimeen siinä aina onnistumatta. Päättäväistä ja erityslaatuista tyttöä kutsutaankin joskus "poikamaiseksi", jollainen hän itsekkin myöntää olevansa.
Evelina on noin 173cm pitkä. Evelinan tummanruskeat pitkät hiukset ovat usein poninhännällä. Hänen tummanruskeat silmänsä ovat jatkuvasti päässä olevan stetsonin varjossa. Evelina pitää sinisen eri sävyistä ja pukeutuukin usein sen värisiin vaatteisiin, suosien tietysti pohjois-amerikkalaiseen karjapaimenkulttuuriin sopivia vaatteita.
Evelina on äidin puolelta ruotsalainen ja isän puolelta pohjois-amerikkalainen, jonka ansiosta Evelina puhuu äidinkielenään sekä ruotsia, että englantia. Suomenkielen hän oppi aloitettuaan pian suomeen muuton jälkeen suomenkielisessä koulussa.
Evelina on harrastanut ratsastusta pienestä asti, mutta omat hevosensa hän sai vasta sen jälkeen kun perhe muutti Ruotsista Suomeen Evelinan ollessa 12-vuotias.
Profiilin kuva: Tiia (Virtuaalitalli Helmipuro)
|
|
|
|
Post by Evelina on Jan 29, 2024 5:52:34 GMT -12
Montanassa - Lännenratsastuskilpailut (23.12)
Kello on puoli kahdeksan aamulla ja olemme juuri saapuneet läheiselle rodeoareenalle. Tänään areenalla ei toisaalta nähdä rodeoratsastajia vaan areenalla kilpailee ratsastajia seitsemässä lännenratsastuksen kilpalajissa yhteensä 21 luokassa. Osallistun Staran kanssa kolmeen luokkaan ja serkkuni James osallistuu neljään luokkaan Phantom-orinsa kanssa. Pari Jamesin kaveria on tullut myös kilpailemaan, joten meitä on aika mukava porukka nauttimassa kisapäivästä.
-Tämä upean kilpailupäivä alkaa pian ja pääsemmekin ensimmäisenä nauttimaan reiningin vauhdista. Kuninkuuslajissa kilpaillaan tänään kolmessa luokassa. Reining aloitetaan youth-luokalla, jota seuraa open- ja adult-luokat, selostaja kuuluttaa.
-Meillä on hetki aikaa laittaa hevoset kuntoon ja verkata, Will, yksi Jamesin kavereista toteaa. Osallistumme kaikki samaan reining-luokkaan, joten tästä tulee mielenkiintoista.
...
-Youth-luokan voitti Mary Smith hevosellaan Cactus canyon. Onnea voittajalle ja muille sijoittuneille. Seuraavana vuorossa on open-luokka ja viimeisiä kilpailijoita pyydetään saapumaan verryttelyalueelle, selostajan ääni kuuluu kaiuttimista
-Tätä se lähtee. Paras ratsukko voittakoot, James toteaa. Meistä viidestä hän on vuorossa ensimmäisenä ja koko luokassa hän on kolmantena lähtövuorossa.
-Seuraavana vuorossa on James Miller ja Phantom power, kuulutetaan.
Jamesin suoritus menee hyvin ja suorituksen päätteeksi hänellä on 83 pistettä ja hän nousee luokan kärkeen.
…
-Luokan viimeisenä meillä on Evelina Stenberg ja Star in the clear sky. Sijalla yksi on tällä hetkellä Ethan Jones 92 pisteellä, selostamosta kerrotaan.
Suoriudumme Staran kanssa mielestäni hyvin ja jäämme odottamaan lopullisia pisteitämme.
-Reiningin open-luokan tulokset ovat tulleet ja kaikkia kilpailijoita pyydetään kentälle, selostaja ilmoittaa.
-Kolmanneksi tiukassa kärkikamppailussa sijoittui Evelina stenber ja Star in the clear sky 90,5 pisteellä, kuulutetaan.
-Toiseksi sijoittui, vain puolen pisteen erolla, Jacob Moore ja Mystery gir.
-Voittaja on siis Ethan Jones hevosellaan Annyston, jotka onnistuivat keräämään 92 pistettä
…
Olemme saaneet hevoset lastattua ja suuntaamme vielä kahvioon. Kokoonnumme sinne koko porukalla mukavan kisapäivän päätteeksi.
-Reining oli aika tasainen, Jacob toteaa.
-Enpä olisi uskonut, että Suomessakin voi oppia ratsastamaan, Will naurahtaa. Reining oli ainoa luokka, jossa kilpailimme kaikki toisiamme vastaan. Meistä viidestä Jacob onnistui parhaiten. Toisena olin minä, sitten Will, James ja Alexa.
-Onneksi muut luokat meni vähän paremmin, James toteaa. Vaikka reiningissä hän jäikin kahdeksanneksi, onnistui hän saamaan yhden toisen sijan ja kaksi neljättä sijaa. Eniten ruusukkeita päivän aikana keräsi Jacob, yksi voitto, yksi toinen sija ja kaksi kolmatta sijaa. Alexalla kisäpäivä alkoi reiningin 12 sijalta, mutta barrel racessa hän ylsi viiden parhaan joukkoon. Kolmesta luokastani kertyi yhteensä kaksi ruusuketta, molemmat kolmannelta sijalta ja yksi viides sija. Will oli kaikissa osallistumissaan lajeissa tasaisen hyvä ja sijoittuikin joka kerralla kuudenneksi.
…
Saavumme takaisin Horse Lake ranchille pimeän jo laskeuduttua. Viemme hevoset talliin ja toivotamme niille hyvät yöt.
-Tavarat kerkeää purkamaan huomenna, James toteaa ja kiiruhdamme nukkumaan.
|
|
|
|
Post by Evelina on Feb 11, 2024 19:37:37 GMT -12
Montanassa - Karjanajoa osa1 (29.12)
Laukkaan Staran kanssa kilpaa serkkuani Jamesta ja hänen Phantom-oriaan vastaan. Olemme olleet monta tuntia maastoilemassa Montanan talvisissa maisemissa, mutta nyt on aika palata takaisin ranchille.
Kilpailu on tasainen, kun saavumme ranchin pihaan ja hidastamme raviin. Saamme kuuluvan tervetulotoivotuksen kolmelta paimenkoiralta. Jalkaudun ja rapsutan Rexy:ä, joka oli tullut kanssamme lomanviettoon lapsuudenkotiinsa.
Mummi soittaa ruokakelloa.
-Juuri sopivasti, James toteaa ja lähdemme viemään hevosia tarhaan. Annamme hevosille namut ennen kuin kiiruhdamme sisälle syömään.
-Kröhöm, mummu on meitä vastassa keittiössä.
-Mitä unohtui? hän kysyy tiukasti. Mummu on muuten todella leppoisa, mutta käytöstavoista hän pitää tiukasti kiinni, joten viemme kiltisti päähän unohtuneet stetsonit naulakkoon ja pesemme kädet ennen kuin istuudumme muiden seuraan.
-Meiltä puuttuu vielä muutama porukasta... Ketäs haluaisi lähteä tarkastamaan karjaa huomenna? pappa kysyy.
-Mä, vastaamme Jamesin kanssa kuin yhdestä suusta.
-Minä voin myös lähteä jos tarvitaan, isäni tarjoutuu.
-Se nyt oli itsestään selvää, pappa toteaa pojalleen.
-Mutta Eve, mahdatkos sinä pärjätä? hän ilmaisee huolensa.
-Totta kai! Olen auttanut karjan kanssa kotonakin, vastaan napakasti. Närkästyn papan epäilystä. En ole ollut aikaisemin papan mukana karjahommissa, joten eihän hän voi tietää mitä osaan, mutta epäilys ärsyttää silti.
-Eve on itseasiassa jopa aika hyvä. Sinun on turha epäillä tytön osaamista, vaikkei Dina ollutkaan karjapaimen, iskä sanoo.
-Niinpä. Eve on varmasti perinyt äidiltäänkin paljon, mutta "karjavaisto kulkee suvussa", mummu liittyy keskusteluun muistuttaen pappaa tämän yhdestä lempi lausahduksesta.
-Selvä se sitten. Eve lähtee mukaan. Lähtö on sitten kello kuudelta aamulla, pappa päättää.
|
|
|
|
Post by Evelina on Feb 18, 2024 23:57:26 GMT -12
Montanassa - Karjanajoa osa2 (30.12)
Hieron unihiekkaa silmistäni, kiskon farkut jalkaani ja lähden alakertaan aamiaiselle.
-Ovatkos kaikki jo heränneet? pappa kysyi, kun kaikki olivat aamupalan ääressä.
-Suurin piirtein, James vastaa haukotellen.
-Eväät on valmiina, mummi ilmoittaa.
Aamiaisen jälkeen pakkaamme tavarat satulalaukkuihin ja varustamme hevoset lähtövalmiiksi. Kun kaikki ovat ratsautuneet pappa tarkistaa kaiken olevan valmiina.
-Heippa, nähdään huomenna! pappa huikkaa lähtiessämme.
-Turvallista matkaa. Pitäkää hauskaa, mummi toivottaa.
…
Olemme ratsastaneet jo tunteja ja olemme saavuttaneet karjalauman. Seuraavaksi tarkoitus on ajaa lauma kuiluun tarkastusta varten. Mutta ensin, lounastauko.
Lounastauon jälkeen jatketaan hommia. Osa porukasta jää lauman eteen ja loput kiertävät taakse ja papan merkistä alamme ajamaan laumaa kasaan ja kohti tarkastuskuilua. Pappa ja yksi ranchin apumiehistä, Dallas, jalkautuu ja menevät valmiiksi tarkastuspisteelle.
-Eve, saat tilaisuuden näyttää taitosi karjanerottelussa. Sinä ja James ajatte karjat kuiluun, loput pitävät lauman kasassa, pappa jakoi työt.
Laitumelle oli tehty kolmen karjan mittainen kapea kuilu jonka alku päässä on suppilo, joka helpottaa karjan ajamista kuiluun. Kuilun loppupäässä on portti, josta karja päästetään ulos tai vaihtoehtoisesti pieneen aitaukseen odottamaan eläinlääkäriä.
Ajan Jamesin kanssa karjaa suppilosta kuiluun, jossa pappa ja Dallas ovat jo valmiina. He tarkastavat jokaisen karjan yksitellen sairauksien varalta. Sairaat he päästävät pieneen aitaukseen paranemaan ja odottamaan eläinlääkäriä.
Alkaa olla jo hämärää ja viimeinen yksilö on juuri saatu tarkastettua. Karjan kasassa pitänyt tiimi on jo pystyttänyt teltat ja sytyttänyt nuotion. Laitamme nuotiolla itsellemme iltapalaa ja käymme nukkumaan. Huomenna on vielä pitkä ratsastus rupeama takaisin ranchille.
|
|
|
|
Post by Evelina on Feb 26, 2024 2:02:04 GMT -12
Tavallinen päivä ja suuri haave
tapahtumapäivä: 26.2
Herään herätyskellon soittoon. Lopputalven auringonsäteet paistavat verhonraosta, kun nousen sängystä. Pukeudun reippaasti tallivaatteisiini ja lähden aamupalalle alakertaan tarkistettuani koneeltani ensin erään asian. Aamiaisen jälkeen on aika suunnata tallille ruokkimaan hevoset.
...
Päivän aikana olen kerennyt tekemään koulun kirjallisia tehtäviä ja hoitamaan tilan paperiasioita. Lisäksi olen kerennyt ratsastamaan hevoseni ja tekemään päätöksen, että keskustelen isäni kanssa suuresta haaveestani tilaisuuden tullessa.
Nyt kuitenkin suuntaan tallille valmistautumaan päivän tuntien pitämiseen. Alkeis-tuntilaiset ovatkin jo saapuneet ja rupattelen heidän kanssaan ennen tuntia. Tämä on uuden tallilaisen Moonan toinen tunti. Edellisellä tunnilla hän oli näyttänyt osaavansa ratsastaa, vaikka lännenratsastus itsessään ei olekaan tytölle tuttua.
-Noniin, tänään tunnin teemana on pujottelu käynnissä. Voitte kävellä itsenäisesti sen aikaa tähän alkuun, kun laittelen nämä tötsät valmiiksi, kehotan tyttöjä
-Aloitellaan sitten. Tässä kentän keskellä on kolme tötsää, jotka pitäisi pujotella. Jokaisen tötsän kohdalla pysähdytään ja vasta sitten aletaan suunnitella reittiä seuraavalle. Pysähtymällä tötsän viereen saadaan hevoset pysymään rauhallisempina ja keretään keräämään ajatukset seuraavaan kiertoon.
-Hienosti sujuu kummallakin, kehun tyttöjä muutaman kierroksen jälkeen.
-Tehdäänpäs tästä vähän haastavampaa lisäämällä muutama tötterö. Nyt meillä on kuusi tötteröä pujoteltavana. Ja samalla tavalla kuin äsken, eli pysähdys jokaisen tötterön viereen.
Muutaman kierroksen jälkeen pidämme pienen tauon ja annamme hevosten kävellä pitkin ohjin uraa pitkin. Tauon jälkeen jatkamme pujottelua kuudella tötteröllä, mutta ilman pysähdystä. Pian onkin aika lopettaa.
-Noniin, tulkaas loppukaartoon, pyydän ratsukoita.
-Teillä meni oikein hienosti. Ensikerralla päästäänkin harjoittelemaan ravia, lopettelen tunnin.
Seuraavana vuorossa on yleis-tunti Fannin kanssa. Fannin kävellessä alkukäyntejä kerään tötsät pois kentältä.
-Noniin, aloitetaan sillä että ravaat pitkät sivut ja lyhyiden sivujen aikana teet kaksi pysähdys-peruutus sarjaa. Parin onnistuneen kierroksen jälkeen pitkillä sivuilla voisi tehdä ravi-laukka siirtymisiä.
Pian olikin aika siirtyä tunnin varsinaiseen aiheeseen.
-Mistä haluat aloittaa? kysyn Fannilta.
-Ehkä laukanvaihdoista, tyttö vastaa.
-Selvä homma. Laukanvaihtoja pystyy tekemään siten, että laukka vaihtuu jokaisella askeleella. Eli jokainen laukka-askel on eri laukassa.
-Kuulostaa vaikealta.
-Ja sitä se onkin. Joten aloitettaan sillä, että vaihdat laukan aina jokaisen sivun puolessa välissä.
-Hienosti sujuu. Kokeileppas seuraavaksi tehdä kaksi laukan vaihtoa lyhyelle sivulle ja kolme pitkälle sivulle. Ei ole niin tarkkaa missä kohtaa sivua vaihdon tekee, kunhan saa tehtyä
-Tämä varmaan riittää tälle kerralle, totean vilkaistessani kelloani.
-Meidän on kerettävä tekemään vielä muutama laukkaympyrä ja peruutuksia. Mutta kävelkää ensin hetki.
-Noniin, voitaisiin tehdä vaikka niin, että metsän puoleisessa päädyssä teet kumpaankin kulmaan mahdollisimman suuren laukkaympyrän sitten pitkän sivun puolesta välistä raviin ja lyhyellä sivulla kaksi pysähdys peruutus sarjaa ja siitä suoraan laukkaan, ohjeistan lyhyen tauon jälkeen.
-Kuulostaa aika hankalalta, Fanni pohtii.
-Se vaatii vain keskittymistä. Eikä kaiken tarvitse heti sujua. Täällähän ollaan oppimassa.
Parin ensimmäisen kierroksen jälkeen homma alkaa Fannin epäilyksestä huolimatta sujua. Lopulta on aika kävellä loppukäynnit ja päättää tunti
…
Ilalla päätän, että nyt on oikea hetki ottaa asian puheeksi iskän kanssa.
-Iskä, olen tässä jo vähän pidemmän aikaa miettinyt erästä asiaa, aloitan.
-No, iskä kysyy.
-Voisinko adoptoida mustangin?
-Kaikista maailman eläimistä haluaisit adoptoida villin mustangin?! iskä kysyy järkyttyneenä.
-Silloin kun asuit nuorena Horse Lake ranchilla, sinä adoptoit vanhempiesi kanssa useamman villihevosen. Sinä jopa koulutit niitä. Papan mukaan et ollut edes minua vanhempi.
-Olet jutellut jo papan kanssa? Enkä minä ole tiennyt asiasta mitään, iskä ihmettelee.
-Kysyin vain hänen mielipidettään, puolustelen.
-Eikä papan mielestä ajatus ollut yhtään hassumpi, kerron iskälle. Iskä ei vielä ole vakuuttunut ideastani adoptoida mustangin ja piinaavan hiljaisuuden aikana ehdin jo varautua kieltävään vastaukseen. Tähänkö haaveeni kaatuisi.
-Ja mistäs ajattelit adoptoida mustangin? iskä kysyy.
-Iskä ei siis ole vielä tyrmännyt ajatustani, ajattelen.
-Ratsastajainliiton alaisuudessa toimivalla westernjaoksella on yksi ori adoptoitavana, kerron innoissani.
-VILLIHEVOSORI?! iskä kuulostaa siltä, ettei tietäisi mitään vaarallisempaa.
-Se on pyydystetty melkein pari vuotta sitten, joten ei se enää kovin villi ole. Kouluttamaton vain. Ja kyllä minä sen kouluttaa osaan. Tulihan Starastakin oikein mahtava hevonen, yritän saada iskän vakuuttumaan muistuttamalla hevosestani, jonka koulutin itse.
-Olkoon, iskä myöntyy ikuisuudelta tuntuvan tauon jälkeen.
-Jes!
-Mutta! iskä keskeyttää riemuni.
-Mutta, jos se on liian vaarallinen, se palautetaan tai myydään, iskä asettaa selvän ehdon.
-Selvä, hyväksyn ilomielin ehdon.
…
Pyöriskelen sängyssäni levottomasti. Ajatukset pyörivät päässäni.
-Minä saan adoptoida mustangin, ajattelen. Olin illalla ennen nukkumaan menoa lähettänyt hakemuksen westernjaokseen orin adoptoimisesta ja nyt en malta odottaa vastausta.
|
|
|
|
Post by Evelina on Mar 9, 2024 20:43:36 GMT -12
Villihevonen
Tapahtumapäivä: perjantai 8.3
Herään kellon soittoon. Minusta tuntuu, että tänään tapahtuisi jotain suurta. Päässäni lyö tyhjää vaikka kuinka koitan kaivella muististani.
-Tänään ei ollut kenenkään syntymäpäivä... pohdin. Siinä samassa, kuin salaman iskusta, muistan miksi tämä perjantai on niin ainutlaatuinen päivä.
-Tänään haemme Snowmacin!
Kiiruhdan alakertaan, jossa iskä onkin jo aamukahvinsa ääressä.
-Rauhoitu vähän. Ja syö kunnon aamupala, iskä kehottaa.
-Koska lähdetään? kysyn malttamattomana.
-Sitten kun muut hevoset on hoidettu.
Maailman pisimmältä kestäneen aamutallin jälkeen laitamme trailerin kuntoon ja auton perään. Viimein istumme autossa ja kolmen tunnin ajomatka lentokentälle pääsee viimein alkamaan.
-Veikkaanpa, että näistä tulee elämäni pisimmät kolmetuntia, huokaisen.
-Pisimmät kolme ja puoli tuntia. Kone laskeutuu noin puolituntia saapumisemme jälkeen.
…
Olemme siis hakemassa Snowmacia, villihevosoria, jonka adoptoin. Ajatus oli kytenyt päässäni melkein kuukauden. Melkein kaksi viikkoa sitten olin lopulta päättänyt kysyä asiasta iskältä. Hänen suostumuksensa saaminen villihevosorille ei ollut kaikista itseselvintä. Onneksi sain kuitenkin luvan ja samana iltana lähetin lännenratsastusjaokseen pyynnön adoptoida Snowmac. Pelkäsin odotusajan olevan pitkä, mutta sain onneksi vastauksen jo parin päivän päästä. Joten nyt, pari viikkoa myöhemmin, olemme menossa hakemaan Snowmacia lentokentältä, johon se lennätetään Oregonista.
…
Saavumme viimein perille. Ensitöikseni vilkaisen kelloa, 12:38. Snowmacia kuljettavan koneen pitäisi laskeutua kello 13.05. Kävelemme lentokentän odotusaulaan odottamaan. Iskä käy kahviosta hakemassa pientä välipalaa, koska olisimme kotona vasta ilta seitsemän jälkeen.
-Huomasitko? iskä kysyy ja osoittaa suuria näyttöjä, joissa kerrotaan koneiden aikataulut.
-Snowmacin lento on lähtenyt kaksikymmentä minuuttia myöhässä, iskä kertoo havainnostaan.
-Eli lento laskeutuukin vasta 13.25? kysyn kauhistuneena iskältä, jolta saan vastaukseksi vain nyökkäyksen.
…
-Lento 401 on laskeutunut, kuuluu kaiuttimista.
-Meidän kone, menoksi, iskä toteaa ja lähdemme lentokoneen laskeutumispaikalle.
Saavumme paikalla juuri sopivasti, jotta näemme kuinka Snowmac talutetaan ulos lentokoneesta.
-Sinä taidat olla Evelina? yksi hevosta taluttaneista kysyy.
-Kyllä vain, vastaan ja kättelen naista kun tämä esittäytyy.
-Snowmac ei oikein viihdy yksin, nainen toteaa kun kaunis mustanpäistärikkö ori on saatu taas hallintaan.
-Käyn hakemassa auton, iskä sanoo ja lähtee.
-Snowmac on laumassa todella rauhallinen, mutta yksin joutuessaan aika äkkipikainen ja aggressiivinen. Sitä ei ole mustangitarhalla koulutettu ollenkaan. Ja käsiteltykin sitä on vain sen verran kuin on ollut pakko. Joten vaikka se onkin asunut vankeudessa noin puolitoista vuotta, se on silti lähes yhtä villi kuin kiinniotettaessa, nainen kertoo.
-Onneksi et kertonut tuota kaikkea iskän kuullen, naurahdan.
-Hän ei ollut kovin innoissaan, vaikka suostuikin lopulta, kerron.
Iskän saavuttua takaisin luoksemme, on aika lastata Snowmac traileriin. Hoidamme vielä viimeiset paperiasiat kuntoon ja lähdemme pitkälle ajomatkalle takaisin kotiin.
-Miltä nyt tuntuu? Omistat villihevosen, iskä kysyy kun olemme päässeet pois pääkaupungin ruuhkasta.
-Olen innoissani enkä voi vieläkään uskoa tätä todeksi, kerron.
…
Olemme ajaneet noin puolet paluumatkasta. Päätämme pitää huoltoaseman pihalla pienen tauon. Otamme rauhattoman orin pois trailerista ja kävelytämme sitä hetken. Kun Snowmac on vähän rauhoittunut, iskä jättää sen minun vastuulle ja lähtee hakemaan huoltoaseman kaupasta jotain välipalaa meille. Iskän kauppakäynnin aikana taluttelen oriani. Se on edelleen rauhaton, vaikkakaan ei niin paljoa kuin ottaessamme sen trailerista. Snowmac yrittää vähän väliä saada itsensä irti otteestani siinä kuitenkaan onnistumatta. Iskän palattua lastaamme orin takaisin traileriin. Välipalan syömisen jälkeen on jälleen aika jatkaa kotimatkaa.
…
Kahden tunnin päästä saavumme viimein ranchille johtavalle tielle. Snowmac on alkanut riehua trailerissa. Se on selvästikin pitkästynyt jouduttuaan ensin olemaan lentokoneessa noin kymmenen tuntia ja sen jälkeen vielä trailerissa neljä tuntia.
-Mihin ajattelit laittaa Snowmacin? iskä kysyy.
-Miten emme ole tulleet keskustelleeksi tästä aikaisemmin? pohdin yllättyneenä puheenaiheen unohtumisesta.
-Laitumelle. Ajattelin, että meidän hevoset voisi päästää sinne myös, jotta Snowmacilla olisi kavereita.
-Tarvitsen Buddyn huomenna, kun on aika tarkastaa karja. Ei millään tekisi mieli hake sitä kuraiselta laitumelta. Muuten hyvä idea.
Pihalle päästyämme alkoi trailerin vekslaaminen portin kohdalle. Kun iskä oli saanut trailerin suoraan linjaan portin kanssa, kävin avaamassa portin ja pujahdin pienelle laitumelle. Merkistäni iskä peruutti trailerin perän portista sisään, jonka jälkeen päästin kärsimättömän orin ulos.
Kun Snowmac on saatu laitumelle ja auto ajettu pois, lähdemme hakemaan seuraa orille. Stara, Juniper ja Månsken ovat vielä tarhassa. Minä otan Staran ja Juniperin talutukseen ja iskä ottaa Månskenin. Laitumen luona iskä avaa portin ja päästämme tammat tutustumaan uuteen ystäväänsä.
…
Istumme iltapalalla pitkän päivän uuvuttamina.
-Onkohan sittenkään fiksua pitää Snowmacia tammojen kanssa? Pohdin.
-Villihevoslaumassa on tavallisesti yksi ori tammojensa kanssa. Se on niille normaalia. Kunhan saat Snowmacin viihtymään paremmin yksin ennen kuin hevosten lisääntymiskausi alkaa, ei ole vaaraa että se astuisi yhtäkään tammoistasi, iskä selittää.
Puolituntia myöhemmin kömmin sänkyyni rättiväsyneenä.
-Onpas ollut mahtava päivä. Raskas, mutta mahtava, ajattelen.
-En millään meinaa vieläkään usko todeksi, että omistan villihevosen. Enkä varsinkaan sitä, että kaiken piinaavan odotuksen jälkeen se on täällä vastassa, kun huomenna astun ovesta ulos.
|
|
|
|
Post by Evelina on Mar 25, 2024 23:49:41 GMT -12
Villihevosen koulutus alkakoon!
Tapahtumapäivä: 10.3
Kävelen laitumelle hakemaan Staraa. Tänään on aika aloittaa Snowmacin koulutus. Ori on saanut levätä eilisen päivän toissapäiväisestä matkastaan laitumella muutaman tamman kanssa. Villihevosena sen kiinnisaaminen tulee olemaan haastavaa, joten olen kehitellyt suunnitelman.
Varustan Staran ja jätän sen laitumen aidan viereen odottamaan. Käyn hakemassa Månskenin ja Juniperin pois laitumelta ja jätän Snowmacin sinne yksin. Laumassa viihtyvä ori riehaantuu kavereidensa lähdöstä. Vietyäni muut hevoset pois, nousen Staran selkään. Stara on taitava karjahevonen ja aionkin nyt hyödyttää sitä orin kiinnisaamisessa.
Ratsastan Staralla laitumelle ja lähden sen kanssa Snowmacia kohti. Ajamme sen aidan vierustalle ja käännän Staran sen viereen. Snowmacille oli jätetty riimu päähän kiinnisaamisen helpottamiseksi. Staran läsnäolo rauhoittaa sitä ja saan riimunarun kiinnitettyä orin riimuun. Lähden taluttamaan Snowmacia Staran selästä käsin kohti porttia.
Portin luona ori hoksaa joutuvansa pian pois tutusta paikasta ja alkaa riuhtomaan riimunarua. Saan juuri ja juuri kietaistua riimunarun satulanupin ympärille. Muutaman minuutin odottelun jälkeen ori tajuaa, ettei pääse pakoon ja rauhoittuu. Saan talutettua Snowmacin pois laitumelta, vaikkei ori selvästikään pidä siitä.
Olemme juuri saaneet rakennettua pyöröaitauksen ja talutan orin sinne. Päästän Snowmacin irti aitaukseen ja lähden Staran kanssa talliin. Vien tammat takaisin laitumelle, jonka jälkeen suuntaan takaisin orin luo. Aion viettää orin kanssa aikaa pyöröaitauksessa ja yritän saada sen luottamaan itseeni.
Olen tutkinut paljon join up-metodia ja aionkin kokeilla sitä Snowmacin kanssa. Join up:issa hevoseen kohdistetaan painetta ja se käsketään liikkeelle. Kun hevonen alkaa liikkumaan rennommin, paine poistettaan. Jos hevonen on valmis, se tulee luokse.
Käytän apunani riimunarua ja alan pyörittämään sitä vieressäni. Riimunarun ja asentoni avulla kohdistan Snowmaciin painetta ja saan sen ravaamaan pyöröitauksen reunoja pitkin. Ori yrittää vaihtaa jatkuvasti suuntaa ja hidastaa, mutta yritän pitää sen ravaamassa haluamaani suuntaan.
Jonkin ajan päästä ori alkaa totella ja päätänkin vaihtaa suuntaa. Parin yrityksen jälkeen onnistunkin siinä. Päätänkin kokeilla, olisiko Snowmac valmis tulemaan luokseni. Hellitän paineen ja kävelen keskelle pyöröitausta selkä oria kohti. Jään seisomaan keskelle ja toivon orin tulevan luokse. Odotuksen jälkeen joudun pettymään ja jatkan hommia.
Parin tunnin työskentelyn jälkeen pidän taukoa ja vien Staran orin seuraksi.
-Yritän myöhemmin uudelleen, ajattelen ja alan tekemään muita hommia.
|
|
|
|
Post by Evelina on Apr 11, 2024 3:40:03 GMT -12
LISÄÄ VASTUUTA JA VILLIHEVOSIA
Tapahtumapäivä: 10.4
Kävelen tallipihan läpi laitumelle. Zia ja Nugget tuotiin eilen tilalle ja ne oli päästetty laitumelle Snowmacin kanssa. Ori alkoi jo luottamaan minuun ja tulikin luokseni kutsuessani sitä. Tammat seurasivat sitä iloisena laitumen portille.
-Hei poika, tervehdin Snowmacia ja ojensin sille omenan.
-Hei Zia. Harjoiteltaisiinko tänään vähäsen, kysyn tammalta. Zia hieman vierastaa minua, mikä on ihan ymmärrettävää; olihan se saapunut ranchille vasta edellisenä päivänä. Ajattelin kuitenkin aloittaa työskentelyn tamman kanssa jo, koska sitä oli käsitelty paljon edellisessä paikassaan.
Napsautan riimunarun tamman riimuun ja lähden sen kanssa pyöröaitaukseen. Pyöröaitaus oli osoittanut maineensa veroiseksi hevosten kouluttamisessa ja siksi päätänkin aloittaa työskentelyni siellä. Pyöröaitauksessa päästän Zian irti ja alan irtojuoksuttamaan sitä. Snowmacin kanssa olin päässyt kokeilemaan join up-metodia, joka oli toiminut hyvin orin kanssa. Minulla on siis suuri luotto metodia kohtaan.
Snowmacin kanssa oli kestänyt useamman kerran ennen kuin sain sen tulemaan luokseni. Zia, joka on tottuneempi ihmisiin, tuleekin luokseni alle kymmenessä minuutissa.
-Hyvä tyttö, kehun tammaa ja palkitsen porkkananpalalla. Nostan aidalle tuomani satulan Zian selkään. Edellisessä paikassaan se oli jo totutettu satulaan, mutta huomaan tamman silti vähän jännittävän sitä. Kiristän satulavyön rauhallisesti ja annan tamman totutella siihen pikkuhiljaa. Satulavyön ollessa tarpeeksi kireällä alan taas juoksuttamaan Ziaa. Aluksi se onkin vähän ihmeissään, mutta rentoutuu kuitenkin kohtalaisen reippaasti. Kun tamma on rentoutunut, kutsun sen luokseni. Kehun tammaa ja riisun satulan.
-Tähän on hyvä lopettaa. Jatketaan huomenna, totean Zialle lyhyehkön työskentelytuokion päätteeksi. En halua rasittaa tammaa liikaa. Ja paremman tuloksen saa kun etenee rauhallisesti kuunnellen hevosta.
Vien Zian takaisin laitumelle ja alan pohtimaan seuraavaa suunnitelmaa. Toisen uuden mustangin kanssa ei ole työskentely, mutta Nugget ei vaikuta kuitenkaan pelkäävän ihmistä. Päätänkin suunnata pikkutalliin. Remontin takia kaikki tavarat ovat vähän hujan hajan ja osa pikkutallin karsinoista toimiikin tilapäisinä varustehuoneina. Noin vartin etsimisen jälkeen löydän etsimäni ja suuntaan takaisin mustangien luo. Pujotan löytämäni varsariimun Nuggetin päähän. Kummastunut varsa yrittää ravistaa riimua irti. Hetken yrittämisen jälkeen Nugget päättää hyväksyä kohtalonsa ja alkaa kerjäämään rapsutuksia.
-Hmm... Olipas se helppoa, pohdiskelen varsan hyväksyttyä riimun päähänsä niin nopeasti.
-Eve, kuulen Eskon kutsuvan ja lähden katsomaan mitä asiaa hänellä on.
-Myy vasikoi juuri, Esko kertoo saavuttuani lehmien laitumelle.
-Sepä kivaa, vastaan.
-Harmi vaan, että emä kuoli samalla, Esko kertoo huonot uutiset.
-Ai... Vastaan häkeltyneenä yllättävään suru-uutiseen. Myy oli vasikoinut jo kahdesti aikaisemmi ja molemmilla kerroilla kaikki oli mennyt hyvin.
-Mitä ruholle tehdään? Esko kysyy ennen kuin olen ehtinyt edes kunnolla sisäistämään lehmän kuolemaa.
-Haudataan, vastaan
-Tietysti, mutta minne?
-Aivan... Anteeksi.
-Ei se mitään. Sinulla on paljon totuttavaa nyt kun Wyatt lähti vanhempiensa luo, Esko lohduttaa.
-Niin... Aikaisemmin tällaiset päätökset olisivat olleet iskän päänvaivana... totean.
-Onko ideoita? Mitä iskä sanoisi? kysyn vuorostani Eskolta.
-Luultavasti navetan taakse metsän reunaan.
-Sinne siis, päätän.
…
Illalla makaan sängyssä mietteliäänä. Iskä lähti vanhempiensa luokse Montanaan eilen, koska pappa oli joutunut sairaalaan. Minun oli siis pitänyt jäädä kotiin hoitamaan ranchia. Nyt siis asun yksin noin kahdenkymmenen hevosen, kymmenen lehmän ja sonnin kanssa sekä koiran ja muutaman kanan kanssa. Eikä siinä muuten mitään, mutta koko tuo eläinlauma on vastuullani. Ja kaiken lisäksi tilan remontti on kesken.
-On mukava kokeilla yksin asumista ja päättää kokonaan omista asioistani, mutta kokonaisesta ranchista huolehtiminen...
Pyöriskelen sängyssäni vielä kahdelta yöllä. Ajatukseni pyörivät suunnattomassa vastuussa joka minulle oli yllättäen tullut. Lisäksi olen huolissani isovanhemmista. Vielä ikävä ei paina, mutta stressaan jo sitäkin, koska en tiedä milloin iskä palaa.
-Jos nyt jotain positiivista... Tämän päivän perusteella Zia ja Nugget pitäisi olla helppo kouluttaa, ajattelen vielä kahta tammamustangia ennen nukahtamistani.
|
|
|
|
Post by Evelina on May 24, 2024 0:43:30 GMT -12
Varsoja
Tapahtumapäivä: 24.5.2024
Aurinko on jo laskenut, mutta ulkona on vielä valoisaa. Kävelen talliin katsomaan tiineitä tammoja. Suurin osa tilan tammoista on tiineenä ja pari onkin jo varsonut. Lisäksi muiden tallien kasvattivarsoja on tuotu tilalle kuluneen kuukauden aikana.
Kävelen Dollin karsinalle ja huomaan siellä pienen ja märän varsan makaamassa maassa. Avaan rauhallisesti karsinan oven ja astun sisään. Doll nostaa päänsä kuullessaan minun tulevan, mutta keskittyy sitten tuuppimaan varsaansa. Suljen karsinan oven ja jään seisomaan aivan ovelle. Katselen mustaa varsaa, joka ei vieläkään ole noussut.
Minuutit valuvat ja Dollin utareista alkaa tiputtamaan maitoa. Alan huolestua varsasta. Jos se ei pian nouse, kaikki arvokas ternimaito menee hukkaan. Odotan vielä hetken, koska en haluaisi häiritä tarpeettomasti tammaa ja varsaa. Pian Doll kuitenkin nostaa katseensa varsasta ja katsoo minua anovasti.
-Ihan kuin se pyytäisi minua auttamaan varsaa, ajattelen ja kävelen hitaasti varsan luo. Liu'utan kättäni märkää varsaa pitkin. Varsa ei reagoi kosketukseeni mitenkään, se vain makaa maassa paikallaan. Alan etsiä varsan sykettä ja helpotuksekseni löydän sen pian.
Pujotan käteni varsan ympärille ja nostan sen pystyyn. Varsa alkaa oikoa pitkiä koipiaan ja saatuaan ne mukavaan asentoon vasa rojahtaa koko painollaan käsieni varaan. Siirrän varsan lähemmäs emäänsä. Doll ymmärtää, mitä ajan takaa ja asettuu varsan viereen. Saan varsan nisälle ja pian se juokin jo tyytyväisenä nojaten raskaasti käsiini.
…
Herään kellon soittoon ja lähden haukotellen takaisin tallille. Viimeisen parin viikon aikana olen nukkunut aika huonosti. Syntyneitä varsoja on pitänyt käydä katsomassa muutamia kertoja yössä. Varsinkin Sunlightin varsat ovat vaatineet jatkuvaa huolenpitoa myös ihmiseltä. Kaksosvarsat olivat samaan aikaan sekä iloinen että huolestuttava yllätys.
Toinen kaksosista oli hyvä kuntoinen ja Sun imettikin sitä aktiivisesti, mutta emän maitoa ei oikein riitä heikommalle varsalle. Olen siis joutunut käymään parin tunnin välein juottamassa varsoja pullosta. Kaksosten ensimmäisen viikon melkein asuin tallissa. Nyt kummankin tila on kuitenkin vakaa, eikä tallissa tarvitse enää nukkua.
Käyn ensimmäisenä Dollin karsinalla. Sen musta varsa on jo muutaman tunnin ikäinen. Alun nousemisvaikeuksista huolimatta varsa vaikuttaa hyväkuntoiselta. Seuraavaksi käyn katsomassa Lempin varsa, joka syntyi tilan omista varsoista ensimmäisenä. Suurikokoinen varsa imee tyytyväisenä emänsä nisää. Käyn vielä juottamassa kaksoisvarsat, jonka jälkeen pääsenkin taas pariksi tunniksi nukkumaan.
|
|
